Korona ja etätyöskentely, 2021

Karanteeni päiväkirjat part 2.

Kyllä mä muistan viime keväänä, kun korona alkoi ja. Tuli täysin semmoinen. Lockdown. Meillä töissä vähän semmoinen herkempi kaveri ja se herätteitä jo pidemmän aikaa, että. Pitäisikö mennä etätöihin ja. Niin edelleen ja sitten se corona. Hiipi ja ensin se näkyvä uutisissa ja. Ihmisten puheissa jossa. Kahvipöytäkeskusteluissa ja niin edelleen ja. Sitten se siirtyy. Sitä edelleen pikkuhiljaa.

Aika nopeastikin se alkaa tulla vastaan iltapäivälehdessä ja. Sit alko kuuluu huhuja että miten yritykset siirtyy etätöihin ja. Vältetään tätä mahdolliset tarttuva ketjut ja sitten se oli muistaakseni sanna Marinin puhe telkkarissa missä käytiin läpi sitä, että miten se voi vaikuttaa suomeen ja. Suljetaan uudenmaan.

Mä keskustelin kaverin kanssa vielä puhelimessa. Mikä oli toisella puolella rajaa? Ja se, että se rajaa vaan meni kiinni. Uudenmaan ja seisomme. Ja. Ei oikein mennyt kuin viikko, niin se todettiinkin, että se oli vähän ylireagointia. Sitä ennen meillä moniasiakkuus loppuja. Itseasiassa osa näistä asiakkuuksista ja laitettu uudelleen vieläkään, varsinkin niinku. Hotellia matkailu ja sellainen puoli semmoinen business. Mutta tuota. Nyt tuote kesää. Se asia vähän helpotti. Kyllä mä muistan sen.

Se oli se alkuaika oli jotenkin ihmeellistä. Ihmiset hamstraavat kaupasta. Töölön kaikkea vessapaperia ja kuivamuonaa ja sen sellaista se se oli. Se oli tosi hauskaa. Asiakkaat soittivat rahaa natseista ja. Kaikki niinku pysähtyy. Ja mä rupesin tekee etätöitä. Mä pakkasin kamat ja. Pakkasesta toimistolta kamat ja. Siirryn kotiin. Virittelin, että työpisteen keittiön pöytään ja. Se oli ihan kauhea selälleen ja sitten mä yritin tehdä. Sohvalla töitä kanssa.

Mutta siitäkään ei tullut oikein yhtään mitään ja sitten mä venyttelin makuuhuoneeseen työpisteen. Se oli ihan OK. Pula olevaa. Vaarin se pöytä laitettu siihen, että valo valo tuli ikkunasta niinku selän taakse ja. Se oli tosi huono, että tapaamisen silleen ja sitten se päätellen liian kapea mulle, että se vieläkin se pöytä tuolla parasta aikaa ja tässä makuuhuoneessa, mutta se oli. Se oli jotenkin tosi ikävä.

Ja se tai jaksa niinku muutaman viikon. Ja sitten muuten mun pöydän paikkaa. Toiseen makuuhuoneeseen, ikkunan eteen ja. Se on niinku mun pojan makuuhuone. Se on silloin tällöin vaan täällä, niin sitä voi käyttää hyvin ja. Siinäpäs tytöille. Etätöitä. Meni useita viikkoja varmaan 20. Ja. Vähitellen sitten alkoi.

Alkoi helpottaa se koronan tarttuvuusindeksiä. Oltiin nyt ykkös päiviä kakkos päivieni toimistolle ja. Sitten aika paljon tehnyt tehnyt siitä lähtien niinku pelkästään pelkästään toimistolla jossain vaiheessa mä rosan ne kamat takaisin sinne ja.

Nyt tänä keväänä näistä kuitenkin päätettiin, että. Irtisanotaan toimista. Että ruvetaan tekemään puhtaasti.Hyppyriin ja tai etänä. Semmoinen etelä suomalainen markkinointialan yritys kun Aboad on tehnyt saman tempun aiemmin ja. Niillä on blogi siitä. En mä lukenut sitä muutoin kuin katsonut. Sieltä täältä, että. Missä onnistuttu ja missä ei?

En mä tiedä onko se hyvä idea lukea sitä. Vai onko parempi niinku oppii itse juttuja sitten kantapään kautta. Mutta lähinnä mä luulen, että niinku. Suurimmat haasteet mitä tulee tapahtumaan, ehkä ole niinkään kommunikoinnissa. Kuvaus olettaa vaan. Projektin hallinnassa ja siinä, että tekeekö ne ihmiset niille annettuja tehtäviä ja osataanko. Niille ihmisille antaa ylipäätään ne tehtävät oikein. Riittääkö niille tekemistä ja. Vaikka olisikin näin, niin pysyykö se työmotivaatio silti samana? Vai paraneeko se kenties?

Sosiaaliturvan kannalta ainakin melko mielenkiintoinen asia, miten se on kestänyt.

Mutta ehkä pelko siitä, että. Niitä asioita ei tehdä silloin kun ollaan kotona niin sekavaa ainakin mä luulen niin mä oletan että. Enkä tietenkään toivo, mutta luulen, että jotenkin että. Onko se, että työskentely vähän niinku semmoista? Puoli vapaata. Tai kotimaassani joo kyllähän sitä voi vähän rukata aikatauluja ja tehdä lyhyempää päivää ja kaikkea tämmöistä, mutta. Jotenkin se luottamus sitä yksittäistä ihmistä kohtaan niinku repeilee siinä samalla ja. En mä tiedä. Ehkä se on vähän semmoinen. Omaa tunne korvien välissä ja semmoinen ajatus niinku että jos ihminen tekee etätyötä, niin tekeekö sitä täysillä?